Täällä on pitänyt kiirettä. Opiskelu on ollut tosi vaativaa ja opetus sekavaa.  Meillä oli eilen sitten ensimmäinen isompi kritiikki harjotustyöstä, mitä ollaan tehty. Ja se meni niin huonosti kun vaan voi mennä.
Meidän opetusryhmässä meitä ohjaa harjotustyössä vain yks opettaja, joka ei oikeestaan tiedä mitään koko projektista, mitä tehään. Vasta kritiikissä selvis, että tarkotus oli tehä analyysi yhestä esikaupungista ja miettiä sen pohjalta tulevaa kaupunkisuunnitteluprojektia, mikä aletaan tekeen seuraavaks. Ja mehän oltiin sitten alettu tekeen suoraan sitä projektia, opettajan rohkaisemana. Tehtävä tuntu koko ajan sekavalta, koska ei oikeen tienny, mitä koko projektissa oli ees tarkotus tehä. Ranskalaiset opiskelijat osas ja tajus enemmän omatoimisesti tehä analyysiäkin, ite keskityin vaan siihen kaupunkisuunnitteluprojektiin, jonka vein todella pitkälle ja mietin tosi tarkkojakin asioita, koska ne oli ainoita asioita, mitä meiän opettaja neuvo tekemään. Viikkoo ennen työn palautusta tuli ohjeet, että pitää olla kaks A0-kokosta planssia analyysiä. Ja mehän oltiin kyllä selvitetty faktoja ja tutustuttu siihen esikaupunkiin, mutta ei varsinaisesti analysoitu mitään, enkä oo aikasemmin tehny minkäänlaisia analyysejä.  Sitten kun kritiikki koitti ja mun piti mennä arvostelijoiden eteen pitämään 15 minuutin esittelyä mun työstä ranskaksi, mulle sanottiin, että mun työ on menny niin päin mäntyä, ettei sitä voi ees arvostella...  En ees ollu esitelly sitä loppuun. se mun esittelykin oli kyllä niin kauheeta sönkötystä, että kyllä hävettää. Eikä siinä työssä kyllä ollu mitään järkee ja ois pitäny tajuta se. Ja ois pitäny osata vaatia enemmän tietoa ja apua opettajilta.

No joo se siitä, mutta nyt ei oo kovin hyvät fiilikset, kun menny kaikki aika ja työ hukkaan, ja tuntee ittensä niin tyhmäks. Tunnelma kritiikissä oli kuin Idolsin alkukarsinnoissa, ja näistä kisoista en ois tosiaankaan päässy jatkoon. Sain mää siitä nimellisen arvosanan että opintopisteet tulee kuitenkin. Saa nähä vaan, miten siitä työtä jatketaan. Ja ilmeisesti koko tota sekaannusta selvitetään vielä. 

Tässä koulussa on kyllä oppinut siihen, että kaikki pitää tehä itsenäisesti ja kukaan ei tuu kertomaan sulle mitään mistään asioista. Ite on otettava selvää ja oltava tosi tarkkana. Tänään kuulin sattumalta Mimmulta, joka oli kuullu sattumalta muilta, että oli viimenen päivä tehä joku uus ilmoittautumispaperi kursseille, joilla ollaan, jotta voi osallistua tentteihin ja ylipäätään saada suoritettua kurssit. 

Ehkä tuolta koulusta vielä tän lukuvuoden aikana oppii saamaan enemmän irti. Ja seuraavassa kritiikissä ei oo ainakaan minkäänlaisia paineita, huonommin ei voi enää mennä! :)

 

Koulun lisäksi on vapaa-ajallekin riittänyt toimintaa. Kuorossa oon edelleen käynyt joka keskiviikko. Ja viime maanantaina oli meidän ensimmäinen esitys. Esiintymispaikkana vaatimattomasti le Grand Amphithéâtre de la Sorbonne.

                                           

Tuonne lavalle oli lepposta kävellä takahuoneesta, varsinkin kun on tota laulukokemusta melkosesti. Mutta esitys meni hyvin ja laulettiin neljä laulua, kaks ranskankielistä, yks italiaks ja yks englanniks. Ja kyseessä oli siis joku diplomienjakotilaisuus. Se kuoro on ollu kyllä tosi rentouttavaa koulun rinnalla, mukavaa välillä keskittyä johonkin ihan erilaiseen hommaan. Ja siinä ainakin huomaa kehittyvänsä!

 

Viime viikkoina on myös käyny vieraita moikkaamassa ja tutustumassa Pariisiin. Ensin kävi Saara ja Timo kuun vaihteessa. Olivat kyllä todella tehokkaita nähtävyyskierroksilla, joissain paikoissa onneks itekin ehin käymään, vaikka olikin kiire harjotustyön kanssa, mitä turhaan sillonkin väkersin. Käytiin esim. Helene Schjerfbeckin näyttelyssä, Palais de Tokyo:ssa. Itsenäisyyspäivän tienoilla tuli sitten Hemppa, Ile ja Anna. Itsenäisyyspäivän kunniaks järkättiinkin sitten suomi bileet Mimmun luona. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, munavoita, lihapullia, pipareita ja finlandia vodkaa. Ja tuntui olevan hyvä resepti, vieraat oli hyvin tyytyväisiä ( etenkin suomesta tulleet ).

 

Pariisissa vieraita ihmetytti eniten joka paikassa tapahtuva tupakointi sekä kadulla oikeesti patonki kädessä kävelevät ihmiset.

Itse sain varattua nyt lennot suomeen. 23.12. klo 14.50 saavun Helsinki-Vantaalle, josta tasan kahen viikon ja yhen tunnin päästä lähden takaisin Pariisiin. Suomeen on kyllä mukava tulla, varsinkin, kun ollut välillä tosi rankkaa täällä. Toivottavasti on lumi maassa kun tuun. Joulutunnelmaa Löytää kyllä Pariisistakin, jouluvaloihin todella panostetaan, etenkin esim. Galeries La Fayette:n tavaratalon valorakennelmat ja Champs-Élysées:n jouluvalaistus on mainitsemisen arvoisia.

 

Nyt alkaa kello olla sen verran, että on pakko mennä nukkumaan. Lisää kuulumisia taas myöhemmin.

 

Sasu